EKG:n lukeminen

Elektrokardiografia (EKG tai ECG) on prosessi, jossa rekisteröidään sydämen sähköistä toimintaa tietyn ajanjakson aikana elektrodien avulla, jotka on asetettu potilaan kehoon. Tämä prosessi mahdollistaa sydämen toiminnan seuraamisen ja diagnosoinnin. Elektrodien avulla havaitaan pieniä sähköisiä muutoksia iholla, jotka syntyvät sydänlihaksen depolarisoituessa jokaisen sydämen lyönnin aikana.

Elektrodien asettelu

EKG:ssä käytetään yleensä 12 elektrodia, jotka on asetettu neljälle eri alueelle kehossa. Näitä ovat:

3 Standardi Raajajohtoa (bipolaariset)
3 Lisättyä Raajajohtoa (unipolaariset)
6 Rintajohtoa

Kokonaisuudessaan näitä johtoja on kuusi raajajohtoa, joista jokainen ottaa yhteyden sydämeen eri tavoin, mahdollistamatta tarkan sydämen sähkösignaalin keräämisen.

Einthovenin kolmio

Einthovenin kolmio on EKG-asettelun ja -tulkinnan kulmakivi. Se perustuu kolmen elektrodin asettamiseen tietyille kehon kohdille, mikä luo tasasivuisen kolmion. Tämä kolmio näyttää potentiaalierot kahden raajan välillä samanaikaisesti. Kolmion kulmat nimetään elektrodin asennon mukaan:

Oikea käsi (RA)
Vasen käsi (LA)
Vasemman jalan (LL) elektrodin paikka

Raajajohtojen asettelu esitetään seuraavasti: Oikea käsi on sijoitettu oikeaan käsivarteen, välttäen paksua lihasta. Vasen käsi asetetaan samaan kohtaan kuin oikea käsi, mutta vasemmalle puolelle. Oikean jalan elektrodi on sijoitettu oikeaan jalkaan, lateraaliseen pohjelihakseen, ja vasemman jalan elektrodi on asetettu samaan kohtaan kuin oikean jalan elektrodi, mutta vasemman jalan puolelle.

Johtojen asennus

Johtojen asennuksella on merkittävä rooli EKG:n tulkinnassa:

Johto I: Akseli kulkee negatiivisesta elektrodista oikealla olan ylle positiiviseen elektrodin vasemmalla olalla → 0 asteen suuntaus
Johto II: Akseli kulkee negatiivisesta elektrodista oikealta kädeltä positiiviseen elektrodin vasemmalle jalalle → +60 asteen suuntaus
Johto III: Akseli kulkee vasemman olkapään (negatiivinen elektrodi) ja oikean tai vasemman jalan (positiivinen elektrodi) välillä → +120 asteen suuntaus

Yhteenveto Rintajohtojen ja Lisättyjen Raajajohtojen Trendiin

Lisätyt raajajohtot, kuten Goldbergerin esittelemät aVR, aVL ja aVF, otettiin käyttöön vuonna 1942. Nämä johtot käyttävät yhtä positiivista elektrodiä verrattuna muiden raajojen elektrodeihin. Ne nimetään positiivisten elektrodiensa sijainnin mukaan. Raajajohtojen yhdistäminen mahdollistaa sydämen sähköisen toiminnan tallentamisen etupuolelta.

Rintajohtoja, jotka esittivät Wilson et al. vuonna 1944, tunnetaan myös rintaelektrodeina (V1 - V6). V1 ja V2 asetetaan etu-septaaliselle alueelle, V3 ja V4 anteroapikaaliselle alueelle, sekä V5 ja V6 anterolateraaliselle alueelle. Nämä johtot on suunniteltu olevan kohtisuoraan muihin johtajiin nähden ja ne tarjoavat ainutlaatuisen näkökulman sydämen sähköiseen aktiivisuuteen.

Sydämen johtojärjestelmä

Sydämen johtojärjestelmä sisältää useita komponentteja, jotka työskentelevät yhdessä varmistaakseen sydämen tehokkaan toiminnan. Tämä järjestelmä mahdollistaa sähköisten signaalien kulkeutumisen sydämen eri osien läpi, koordinoiden sydämen lyöntejä ja varmistaa, että veri pumppautuu tehokkaasti kehossa.

EKG:n tulkinta

EKG:n tulkinta perustuu pitkälti kuvioiden tunnistamiseen. Depolarisaatio sydämessä aiheuttaa positiivisen deflektion, kun se tapahtuu positiiviselle elektrodille kohti, ja negatiivisen deflektion, kun se liikkuu poispäin. Sydämen repolarisaation aikana suunta on sama: repolarisaatio kohti positiivista elektrodiä tuottaa negatiivisen deflektion ja poispäin tuottaa positiivisen deflektion.

Vaaka-akseli EKG-käyrässä esittää aikaa, kun pystyakseli edustaa jännitettä. Pienempi ruutu on 1 mm × 1 mm, mikä vastaa 0,1 mV × 0,04 sekuntia, kun taas suurempi ruutu on 5 mm × 5 mm, mikä vastaa 0,5 mV × 0,20 sekuntia. Jokainen sekunti on merkitty viidellä suurella ruudulla, ja jokainen suuri ruutu on 0,2 sekuntia. Tyypillinen EKG-näyte koostuu neljästä pääkomponentista, jotka ovat P-aalto, QRS-kompleksi, T-aalto ja U-aalto.

P-aalto

P-aalto edustaa eteisten depolarisaatiota. Sen pitäisi olla normaalisti positiivinen ja tasainen. QRS-kompleksi seuraa P-aaltoa ja koostuu aluksi alas suuntautuvasta deflektioista, Q, sitten suuresta ylöspäin suuntautuvasta deflektio R, ja loppuu alas suuntautuvaan S-aaltoon. T-aalto edustaa sydämen kammioiden repolarisaatiota ja U-aalto on papillaarilihasten repolarisaatio.

EKG:n analyysi ja kysymykset

Analyysin aikana tulisi tarkastella rytmiä, sykettä, P-aaltoa, PR-väliä, QRS-väliä, T-aaltoa, QT-väliä ja ST-segmenttiä. Jokaisella näistä komponenteista on omat kysymyksensä, jotka auttavat arvioimaan EKG:n laatua ja mahdollisia poikkeavuuksia:

P-aalto: Onko niitä läsnä? Esiintyvätkö ne säännöllisesti? Onko jokaiselle QRS-kompleksille yksi P-aalto? Ovatko P-aallot sileitä, pyöreitä ja pystysuoria? Onko kaikilla P-aalloilla samanlaiset muodot?
PR-väli: Kaatuuko PR-väli normaaliin 0.12 - 0.20 sekuntiin? Onko PR-väli vakio koko EKG:n aikana?
QRS-väli: Onko QRS-väli 0.08 - 0.10 sekuntia? Näyttävätkö QRS-kompleksit samankaltaisilta koko EKG:n ajan?
T-aalto: Onko T-aalto normaalin muotoinen ja suuruinen?
QT: Onko QT-väli 0.36 - 0.44 sekuntia?
ST-segmentti: Onko ST-segmentti tasaista suhteessa taustaarvoon?

Sydämen sähköisen toiminnan ohjaaminen

Sydämen depolarisaatiovektoreiden summa, joka muodostuu yksittäisistä sydänlihassoluista, heijastuu kammioiden akselista. Normaalisti sydämen sähköisen toiminnan akseli on alaspäin ja hieman vasemmalle suuntautunut, jolloin QRS-akseli sijaitsee yleensä -30° ja +90° välillä. Poikkeavat akselin suuntaukset, kuten vasemman akselin poikkeama (alle -30°) tai oikean akselin poikkeama (yli +90°), voivat viitata taustalla olevaan patologiaan.

Yhteenvetona EKG on tärkeä diagnostiikkatyökalu, joka mahdollistaa sydämen sähköisen toiminnan seuraamisen ja arvioinnin eri palautettavien kysymysten avulla. Asianmukaisen koulutuksen ja taidon avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää EKG:tä sydämen rytmihäiriöiden havaitsemiseen, sydänsairauksien diagnosointiin ja lääkityksen vaikutusten seuraamiseen.

EKG:n perusteet ja tulkinta

EKG:n perusteet ja tulkinta